Meidän porukan lohenkalastus kiteytyy paikan etsimiseen, löytämiseen ja siihen luottamiseen vaikka vähäksi aikaa hiljenisi. Paikassa avainsana on virtaus, ne ovat Amaalla usein 1-2 km pitkiä ja muutaman sadan metrin leveitä. Kaima kertoikin apuvälineistä niiden havainnointiin, joten ei siitä sen enempää. Et tainnut mainita vedätkö peltiä vai raksia, mutta ei sillä niin väliä muuten kuin että raksikalastuksessa käytettäessä perinteisiä hitaita vetonopeuksia (2,9 - 3,2 km/h) vetonopeudenhallinta suhteessa vedennopeuteen korostuu verrattuna laajan vetonopeuden vieheisiin.

Kalaparvia (silakkaa) löytyy lähes poikkeuksetta Amaalla rantapenkoista, 40-60 m vedestä, mutta ulompana n. 80 -200 m vedessä niitä ei näy juuri koskaan ja silti sieltä ainakin meille on suurin osa kaloista tullut. Ainakin siellä on toisinaan runsasti piikkikalaa, mutta niin pinnassa etei luotain sitä näytä. Sen sijaan tiirat paljastavat ne ja potkurivirrasta tiirat käyvätkin usein niitä napsimassa. Eli sanoisin ettei kannata olla huolissaan vaikka luotain ei kaloja näyttäisikään, kun vaan huolehtii että myös aivan pintakerros tulee kalastetuksi.

Lopuksi, paikkaan ja omaan tekemiseen pitää uskoa kuin vuoreen. Se jos alkaa horjumaan, tuntuu kuin kalatkin vaistoaisivat sen ja homma ei toimi.