Olen yrittänyt olla 'lähdetiedon' kanssa tarkkana,ettei tulisi käsitystä,että olen itse jonkun asian keksinyt (ellei niin ole).

Vaikka ammattikalastajilta saanut paljon hyviä vinkkejä,niin on niitä tullut uistelijoiltakin.

Pääsääntöisesti urheilukalastajat ajattelevat kuin ihminen-:),mutta on joitakin jotka ajattelevat kuin saaliskala..

Tuon lämpimän veden etsimisen kevät kalastuksessa opetti minulle Nevalaisen Pertsa.
Pertsa oli jo 80-luvulla tuon ymmärtänyt meritaimenta jahdatessaan ja on ollut vinkkinä painonsa arvoinen kultaa minulle.

Vanha tarina tuosta taas v.1997 kevät ja Pietarsaari.

Meitä oli silloin yritetty masentaa jo etukäteen,että noin ylhäällä ei lohi enää syö täkyä,peltiä sen olla pitää...

Troolari neuvoi,että ajakaa n.30 km etelään,siellä on silakkaa kaikkein eniten.

Paukutimme Busterilla sinne ja luotain näytti silakkaa jumalattomasti.
Silloinen jenkeistä uitettu Humminbird jätti lämpötilakäyrän talteen ja ennen uistelun aloittamista katselin käyrää.
Kun en seurannut lämpöjä ajaessa,Busteri loikki senverran ajaessa-:).

Huomasin,että jossakin puolimatkassa on veden lämpö käynyt selkeästi ympäristöä korkeammalla.

Päätimme paukuttaa takaisin ja katsoa missä lämmöt nousee.

Paikka oli Torsön kärki ja siinä syötit pyörähtelemään.

Roskaa oli paikalla paljon,joulukuusesta laivaköysiin.

Roskalauttojen salaisuuden opetti minulle Bamfieldissa (Vancouverin saaren länsi laita) uisteleva charter kippari.
Vuosi oli 1991.

Miksi tuo Pietarsaaren päivä tulee aina vaan mieleen? No siksi,että saimme elämämme ekat raksi merilohet siitä Torsön kärjen lämmin vesi lautasta.

Muutenkin kivoja muistoja 'Koivuniemen Jopen' reviiriltä lännestä.

Innostin Väkeväisetkin sinne lähtemään ja niinhän se eka merilohi heilläkin siellä iski raksiin.
Janne oli väsytyksen aikana varma,ettei tuo lohi mahdu ikinä heidän haaviin-:).
No mahtui lopulta ja komia 13 kg + kyytiin.

Myöhemmin on Jannen haaviin mahtunut jo 2 yli 20 kg lohta.On voinut kyllä haavikin isontua...

Timppa