Vapaasti sovellettu Helismaa & Wilkman tekstiä

Itse vieheeni jäljet mä tunnen.

Monta viehettä kalliisti maksaa mä sain.
Tällä uistelun opettelutiellä.
Moni viehe se hyvältä näyttävi kai
vaikka kala ei tahdo sitä niellä.
Joka koukusta jälkiä sormiin jää
ja ne montakin muistoa säilyttää.
Itse vieheeni jäljet mä tunnen.

Usein uistelin seurassa ystävien,
vieheet hilpeinä vanassa kulki.
Joskus muisto on kylmä ja murheellinen
munat pataan, kun ilta jo sulki
Jälki tyhjä jos vieheestä jäädä vois
paras kaikki on nostaa ja mennä pois
Itse vieheeni jäljet mä tunnen

Joskus takilan siimasssa välkkynyt on
ottiuistin niin uiva ja kirkas.
Pellin sellaisen muisto on kuolematon,
hyvin silloin oot hoitanut virkas
Jälki plaanarin rattoisa siinä lie
toisten edestä kalat kun vieheeni vie.
Itse vieheeni jäljet mä tunnen

Neljäseiskalla keinuntaan tottua saa
Sandi näyttää niin houkuttavalta
Toiset kaloja niistä kai tänäänkin saa
tyhjää pyydän vain mä, kaikkialta.
Löysät siimat ne ilmoittaa mulle sen
että pettymysisku on melkoinen
Itse vieheeni jäljet mä tunnen.

Mutta Eckeröön lähden mä, vaikka en voi
kalansaantia arvata aina.
Kevät uusi kun kireessä siimasssa soi
vapa silloin ei kourassa paina.
Tyhjää pelkkää jos vieheeni mulle suo
uuden vaihdan, se ehkä tuo lohen luo
Itse vieheeni jäljet mä tunnen.