Vastaus tuohon otsikon kysymykseen on sangen raadollinen.
Kun puhutaan kalastuksesta, niin moni keskustelija vaipuu alitajuisesti alkukantaisen pyyntikulttuurin harrastajan henkiselle tasolle.
Jo muinoin, kun Suomea vielä asutettiin, joki toi virran mukana lastun. Tällöin jokivarren asukas otti kirveen ja keihäänsä sekä lähti vihaisena katsomaan, kuka pentele on uskaltautunut MINUN pyyntimailleni ja vesilleni MINUN kaloja ja riistaani pyytämään.
Sama asenne tuntuu vaivaavan vielä sangen monia meistä kalastajista.
Tähän kun lisää sitten eri pyyntimuotojen yhteensovittamisen, niin tullaan toisen vaikean asian ääreen,nimittäin tulonjaon, eli tulopolitiikan piiriin.
Kun nämä molemmat yhdistyvät keskustelussa, niin riidan ja kiistelyn määrää ei ylitä enää mikää järjellinen argumentointi ja argumenttien puutteessa keskustelu ajautuu hankilökohtaiseksi nokitteluksi.
Nämä ovat osaltaan syitä siihen, että suomalainen lohikeskustelu ja yleensäkin kalastuksen kehittämiskeskustelut eivät etene.
Katso yksi esimerkki pitkän aikavälin taistelusta yleisen kalastusedun hyväksi:

http://jussi_vaan.tripod.com/kestvnkehityksenkalastussivut/id2.html
Näitä "taisteluita" olen vuosien varrella käynyt useita, aina ovat omat (kalatajat) haukkuneet selän takana, mutta osa on silti päättynyt kalastajille ja luonnolle myönteisesti. Se riittää minulle kiitokseksi, kalastajat ovat, mitä ovat, tuskin muutama uusi sukupolvi tilannetta mihinkään muuttaa.
Jos tiedossanne on vastaavia kalastusta haittaavia hankkeita, ota yhteyttä, katsotaan, onko mitään tehtävissä.

Jussi