Järvilohityöryhmä luovutti 52-sivuisen strategiansa maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojalle perjantaina 22.8. Vaikka mietinnöstä turistiin jo sen lausuntovaiheessa viime talvena, niin lukekaahan vielä kerran, pohtikaa ja ottakaa kantaa muustakin kuin leivästä. Pohjois-Karjalan TE-keskuksen johtajan Veli-Matti Kaijomaan mukaan hyviä ideoita kuunnellaan yhä ja asioihin voi vielä vaikuttaa. Kenties löytyy vielä parempia ja toteuttamiskelpoisempia ideoita järvilohen pelastamiseksi.

Itse olen jo myöntyväinen allekirjoittamaan mm. alla olevat hieman lyhennellen lainaamani kahdeksan keskeisintä kalastukseen liittyvää teesiä:

1. Järvilohen poikasten vaellusreitille asetetaan 0-3 metrin pintapyyntikielto 10 m syvemmille selkäalueille; kapeikoissa kalastusjärjestelyt arvioidaan erikseen.
2. Alamitta nostetaan 50 cm:iin v. 2003 ja tarvittaessa 60 cm:iin v. 2006.
3. Pinta- ja välivesipyynnissä verkkojen solmuvälin on oltava vähintään 65 mm (ei koske muikkuverkkoja).
4. Lohisiimapyynti kielletään jäiden lähdöstä syyskuun loppuun saakka (Pielisjoen kalastusalueella täyskielto).
5. Vetouistelussa käytetään kerrallaan enintään kuutta uistinta.
6. Uistelussa suositellaan käytettäväksi ”kalaystävällisiä” pyyntitapoja ja vieheitä; vuoteen 2006 mennessä siirrytään käyttämään vieheitä, joiden tarkoituksenmukaisuus tässä suhteessa on perusteltavissa (esim. yksi väkäsetön koukku/viehe).
7. Uistelukilpailujen säännöt muutetaan strategian tavoitteiden mukaisiksi; lämpimän veden aikaan järjestettävissä kilpailuissa (kesä–elokuu) suositaan kevätkutuisia kalalajeja.
8. Järvilohityöryhmä tekee kalastusseuroille esityksen uistelukilpailujen sääntöjen muuttamisesta kestävän kalastuksen periaatteita noudattavaksi.

Kuhaa voi hyvin kalastaa 3 m syvemmältäkin. Vetouistelu on hauskaa kuudellakin kepillä, kuhan valitsee ja virittää vermeensä oikein. Kala pysyy yhdessäkin koukussa - ja hyvin pysyykin! "Uisteluarpajaisten" palkinnot voi ratkaista muutenkin kuin vain pelkkien uhanalaisten kalojen kustannuksella.

Noissakin on varmasti monille melkoisesti sulattelemista, mutta jotenkin tuntuu siltä että edes noiden "haaveiden" toteutuminen ei pelasta järväriä lastenlapsillemme. Tarvitaan ehkä vielä radikaalimpia tekoja. Itse lisäisin lohelle myös ylämitan, laajoja rauhoitusalueita, täydellisen kalastuskiellon pienimmissä kapeikoissa, tiukat saaliskiintiöt tai jopa erikseen anottavat lohenkaatoluvat. Maailmalla puretaan joskus voimaloitakin - milloin meillä? Palautetaanko siis Pielisjoki jälleen JOEKSI!

Maailma ei kuitenkaan muutu suuta soittamalla, tarvitaan tekoja. Itse aion olla asiassa aktiivinen ainakin oman kalastusalueeni päätöksenteossa. Kuuntelen kuitenkin ensin mielelläni urheilukalastajia (ja muitakin kalastajia).

terv.
Ari Manninen
Yöveden yhteislupa-asiamies