Kiitos keskustelijoille tähän astisesta palautteesta! Jatkakaa ihmeessä ja esittäkää toimivia ratkaisuja järvilohen pelastamiseksi.

Kun puhuin avaukseni lopussa omasta aktiivisuudestani, en tarkoita että suin päin rientäisin toteuttamaan koko ehdotettua pakettia. Näin ensi alkuun yritän ainakin tuon alamitan virallista nostamista ja verkkojen harventamista pinta- ja välivesipyynnissä. Myös rauhoitusalueiden perustaminen voisi tulla kyseeseen.

Keppimäärien ja vieherajoitusten suhteen lienee paikallaan toistaiseksi vain seurailla yleistä käytäntöä. Mikan mainitsema 10 viehettä voisi esimerkiksi olla ihan hyvä kompromissi, joka on muistaakseni Ruotsissakin aika yleinen sääntö.

Yöveden kehnosta valvontatilanteesta ei voi syyttää muuta kuin huonoa toteutusta. Otan syyn kernaasti kontolleni. Yhteislupavarat käytetään minimaalisten hallintokulujen vähentämisen jälkeen 100 %:sti istutuksiin. Nykyisellään yhteislupa-alueen muutamat valantehneet valvojat valvovat/ovat valvomatta omaan laskuunsa omalla ajallaan eli homma ei niin sanotusti lyö leiville. Yksittäisten osakaskuntien valvontainto kohdistuu lähinnä naapurin pyydyksiin; tällä sektorilla joskus sentään jotain tapahtuukin. Ehdotan siis seuraavassa kalastusalueen kokouksessa, että vähennetään lohi-, taimen- ja nieriäistutuksia ja lisätään valvontaa!?

Verkkokalastuksesta alueella päättävät yksityiset osakaskunnat sääntöjensä puitteissa. Osakaskunnan säännöissä määrätään käytettävien pyydysyksiköiden määrä ja sen mukaan lupia myydään. Yleensä kaikkia lupia ei edes saada myytyä. Kalastusalue on määrännyt verkon silmäkokorajoituksen (23 - 49 mm) Louhiveden ja Yöveden alueella jäiden lähdöstä syyskuun loppuun.

Järvilohen suojelussa ei ole väliä sillä millä kalastustavalla kala pyydystetään: uistelijan ottama kala on samalla tavalla pois kasvamasta ja lisääntymästä kuin pyydyskalastajankin saaliskala. Ainoa merkittävä ero voi olla siinä, että uistelija saattaa kuormittaa ympäristöä enemmän saatua kalakiloa kohti laskettuna, mutta ei tätäkään pidä yleistää.

Lohensuojelussa ollaan nyt siinä tilanteessa, että kaikkien toimijoiden on pohdittava ennen kaikkea omaa kalastustaan ja pystyttävä tekemään sen suhteen onnistuneita päätöksiä.

Valitettavasti taitaa olla turha odottaa lainlaatijalta ja viranomaisilta ankaraa mahtikäskyä. Voimme odottaa korkeintaan uusia alamittasäännöksiä ja mahdollisesti järvilohen myyntikiellon tapaisia juttuja.

Järvilohistrategian toteuttaminen tulee siis olemaan erittäin pitkälle kiinni osapuolten sitoutumisesta asiaan. Kalastusalueiden päätöksentekoa ainakin vähän tuntevana pelkään, että kitkaa, vaikeuksia ja viivyttelyä on tiedossa. Prosessi tulee olemaan myös kovin turhauttava, kun lähes samat ristiriidat ja ongelmat on ratkottava erikseen kaikilla Saimaan alueen kalastusalueilla. Edessä on vielä hirveä vänkääminen kun "ikimuistoisen oikeuden" menettäjät alkavat penätä kompensaatioita. Pahimmassa tapauksessa koko hanke kaatuu omaan mahdottomuuteensa.

Monet kaipaavatkin kehiin valistunutta itsevaltiasta (Hoi, Paavo L!), joka panisi asiat yhdellä julistuksella kuntoon. Ikävä kyllä kaikkia ihmisiä tyydyttävää ratkaisua ei ole olemassa. Kun yksilö tai taho joudutaan tässä prosessissa jyräämään, tehtäköön se vain ja ainoastaan järvilohen parasta ajatellen.

AriM