Suomenlahdella tilanne on varmaan samantapainen, kuin monilla järvillä. Lohta on mutta se on lähes täysin istutettua kantaa ja mitään merkittäväviä korjaavia toimenpiteitä luonnonlohen palauttamiseksi Suomenlahdelle ei ole tehty. 99% Suomenlahdella uiskentelevista lohista lienee istutettua Nevajoen kantaa, joka paikkauskollisena jää Suomenlahdelle, eikä tee pitkiä vaelluksia Itämeren pääaltaalle, kuten Pohjanlahden jokien kannat valtaosin. Pointti siis oli, että Suomenlahden alueella ei ole jokia, joissa merkittävissä määrin tapahtuisi lohen luonnonkutua. Suomenlahden mahtavat lohijoet; Neva- ja Kymijoki ovat olleet menetettyä kauraa luonnonlohen tuoton suhteen jo aikaa sitten. Alkuperäinen Kymijoen kanta on jo täysin kuollut sukupuuttoon ja Nevalaistakin uhkaa ilmeisesti geneettinen rappeutuminen geeniperimän heiketessä koko ajan. Varsin surullista, mutta totta ja meritaimenella menee vielä huonommin.

Jos vapamäärä halutaan rajoittaa merilohen uistelussa kuuteen, niin se passaa minulle mainiosti.
Ajatus kuuden vavan rajoituksessa on se, että uistelijat/urheilukalastajat tuntuvat pitävän eniten mekkalaa (järvi/meri)lohen puolesta. Olisi varsin kummallista, jos em. ryhmät vaativat rajoituksia muille kalastajille (verkottajat, siimakalastajat), jos eivät ole pätkääkään valmiita luopumaan omista oikeuksistaan. Näkisin vaparajoituksen sellaisena hyväntahdon eleenä muilla välineillä kalastavia kohtaan. Osoituksena siitä, että rajoituksia on uistelijoille annettu siinä kuin muillekin kalastajaryhmille ja sääntöjä myös noudatetaan. Sillä ei ole tässä merkitystä jos verkkomies vie valtaosan puolikasvuisista järväreistä. Pointti on se, että uistelija ennenkaikkea on se joka näkyy vesillä ja kuuluu myös medioissa. Ei näytä hyvltä, jos paljon pitäisi saada, mutta mitään ei olla valmiita antamaan. Järvilohen suojelua on uistelijan paljon helpompi myydä esim. verkottajille, kun voi kertoa, että me (uistelijat) olemme nostaneet alamitan xx-senttiin, otamme korkeintaan x kalaa vuodessa, kalastamme korkeintaa kuudella vavalla jne.

Lohen (meri&järvi) pelastaminen on kaikkien kalastaryhmien yhteinen missio ja ennenkaikkea poliittinen kysymys. Poliittista tahtoa lohen pelastamiseksi ei tunnu olevan pätkääkään ja nykytouhua ruokkii valtava kalanviljelybisnes joka ruokkii itse itseään, niin kauan kuin luonto ei tee tehtäväänsä. Istareita tarvitaan valtavia määriä ja se ruokkii kalankasvatustoimintaa. Jollain keinolla järvilohen suojelu pitäisi lobbata poliittisille päättäjille, koska tässä sarvikuonojen maassa yksityinen tahto ei kertakaikkiaan riitä. Tarvitaan tiukkoja määräyksiä valtiovallan taholta, muuten ei homma tule toimimaan. Suomalaiset on kuitenkin valtaosin lainkuuliaista porukkaa ja jos lailla/asetuksella jotain määrätään, niin silloin sitä myös pääsääntöisesti noudatetaan.

Järvilohella sikäli on mahdottoman huono tilanne, että massiivisilla istutuksilla kalastajat on opetettu sitä kalastamaan ja moni tuntuu uskovan sen olevan ihan luonnollinen tilanne. Tosiasiassa järvilohen lisääntymispotentiaali on niin pieni, ettei luontainen (ei edes ennen kutujokien tuhoamista) lisääntyminen pysty millään tuottamaan riittävästi kaloja nykyistä kalastuspainetta vastaavaksi. Eli istutustoimintaa on pakko jatkaa, jos isoihin kalastusrajoituksiin ei haluta mennä. Se taas on huono asia, kun ihmiset opetaan siihen, että kalaa voi ottaa vesistä niin paljon kuin sielu sietää ja valtio/kalastuskunta/muu instanssi vaan tarvittaessa kippaa veteen lisää kaloja kalastajien iloksi. Siinä touhussa menee lapsi (luonnonkudusta syntynyt järvilohi) pesuveden mukana, kun kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä sitä, että osan kaloista (istutetut) voi ottaa, mutta osaa (luonnonkalat) vain äärimmäisen rajoitetusti.

Lohikysymyksessä pitäisi miettiä mitä halutaan tehdä:

1. Halutaanko oikeasti estää saimaanlohen kuoleminen sukupuuttoon?
2. Halutaanko suojella saimaanlohen kalastajaa?

Kohta 1 tarkoittaa sitä, että todella radikaaleihin rajoituksiin on mentäv