Tiedä näitä, välillä kyllä tuntuu siltä että omista oikeuksista pidetään visusti kiinni antamatta yhtään siimaa. Viimeksi vedin erään saaren vasemmalta puolelta ohi siten että kyseinen saari teki hyvän katveen oikelle puolelle. (Olisi pitänyt ajatella) Saaren jälkeen huomasin kauhukseni että sieltähän tulee etäältä purjevene rätit alhaalla koneella. Tiedän, tiedän se tuli oikealta ja minulla oli väistämisvelvollisuus. Ongelmahan oli siinä että jos olisin väistänyt oikelle niin olisin rantautunut ja jos olisin väistänyt vasemmalle niin olisin ajanut suoraan vasemmalta takaa tulevan eteen. No ei hätää, arvioin etäisyyden sen verran pitkäksi että ennätän hyvin alta pois mutta mitä vielä purjevene päättikin kääntää koko ajan minua lähemmäksi vaikka tilaa olisi ollut yllin kyllin koukata takaa ohi. Ei muuta kun lisää vauhtia, tosin ei auttanut koska vastustajanikin lisäsi vauhtia. Ei siinä auttanut kun istua ja odottaa mitä tuleman piti, onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä mutta ei se kaukana ollut. Kiusa se on pienikin. Kyllä on pakko myöntää että käsi hamusi jo papin kahvaa...